Rodun historiaaIrlanninsetteri on kanakoiriin (FCI 7, UK KC, AKC gundogs) kuuluva seisova lintukoira. Se on kehitetty uuden ajan alussa Irlannissa kanalintujen metsästykseen erityisesti pelloilla ja heinikoissa. Rotu on syntynyt ilmeisesti risteyttämällä keskenään englannin- ja gordoninsettereitä sekä irlanninvesispanieleja. Ensimmäinen maininta setterityypistä on jo vuodelta 1570 kirjassa De Canibus Britannicus. Kirjassa kuvataan äänettömästi riistaa jäljittävää koiraa, joka pitää yhteyttä ohjaajaansa ja lukee hänen käsimerkkejään. Koira pysähtyy saaliin havaittuaan ja paneutuu makuulle ja ryömii hiirenhiljaa saaliin luo.
1600-luvulla setteri oli rinnakkaisnimi kuivalla maalla toimiville metsästäville spanieleille. Rotutyyppi vakiintui 1700-luvulla. Irlantilaiset alkoivat jalostaa rotua edelleen ja de Freynen perhe French Parkissa alkoi pitää jalostuskirjaa kasvatustyöstään jo 1793. Muita merkittäviä irlantilaisia setterikasvattajia ovat olleet mm. herrasmiehet Lord Clancarty, Lord Dillon ja Waterfordin markiisi. Alun perin rotu on ollut väritykseltään punavalkoinen, mutta 1800-luvulla suosioon nousi yksivärinen, kastanjaan taittuva turkinsävy ja jalostuksessa alettiin pyrkiä kohti kokopunaista irlanninsetteriä. Taustastaan johtuen yhä edelleen punaisissa irlanninsetteripentueissa syntyy pentuja valkoisin merkein ja päähän ja rintaan sijoittuvat merkit ovat rotumääritelmässä hyväksyttyjä. Rodun ensimmäinen rotumääritelmä on julkaistu 1886. Punaisesta setteristä eriytetty punavalkoinen irlanninsetteri tunnustettiin omaksi rodukseen Irlannissa 1978. Nykyään punainen irlanninsetteri on jakautunut metsästys- ja seurakoiralinjaan niin Brittein saarilla kuin muuallakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa (field setter/ setter). |
Venäjän tsaari Aleksanteri II ja hänen lempikoiransa, punainen irlanninsetteri Milord.
|